Info

Olen kirjoittanut koirablogia jo yli kymmenen vuoden ajan. Into & Elna – purematta paras on ongelmallisesti käyttäytyvien koirien ja harmonisen laumaelon innoittama blogiprojekti, joka on perustettu syksyllä 2014, mutta jonka kipinöiden juuret yltävät vuoteen 2001 saakka, jolloin sain ensimmäisen oman koirani. Tuo koira oli kaikkea muuta kuin satukirjojen Lassie, ja yhteiselämäämme värittivätkin ongelmat koiran aggressiivisuuden kanssa.

Tuo koira lopetettiin vuonna 2011, kun se oli raadellut minut, omistajansa, sairaslomakuntoon eikä sen ennakoimattomille ”kiukkupuuskille” näkynyt loppua.

Vaikka alunperin olinkin blogannut vertaistukea ja vastauksia löytääkseni, jatkoin bloggaamista vielä koiran lopettamisen jälkeenkin. Hypin blogialustalta toiselle ja mietin blogilleni sopivaa nimeä, kertoilin laumani kuulumisia ja kerroin ajatuksistani. Vanha blogini WordPressillä, siis se blogi, jossa kerroin minun ja koirani ongelmista, ei milloinkaan lopettanut saamasta kommentteja kohtalotovereilta ja sellaisilta lukijoilta, joilla oli muita ongelmia koiriensa kanssa – ei, vaikka bloggasinkin nyt blogspotissa. Niinpä pitkien pähkäilyjen tuloksena palasin takaisin WordPressin maailmaan – sillä täältä meidät löydetään.

Ja huomaan: vaikka menen minne ja teen mitä, menneisyyteni opettavaisin koira seuraa minua kaikkialle. Koiralta saamani opit ovat tehneet minusta sen nöyrän ympäristönsä tarkkailijan, joka olen tänä päivänä, ja mahdollistanut monta upeaa koirien kanssa koettua hetkeä vuosia myöhemmin. Tämä blogi on ikään kuin kiitokseni tuolle koiralle – ja samalla tukiverkko niille koiranomistajille, jotka painivat arjessaan erilaisten koirallisten tilanteiden kanssa.

”Koiran omistamista ei voi kutsua harrastuksista helpoimmaksi. Vertailun vuoksi: Aerobic ei koskaan herätä kello kolme yöltä ja pyydä päästä ulos asioilleen. Kamera ei nakertele juhlakenkiä rikki, eivätkä sukset muutu aggressiiviseksi, vaikket sosiaalistaisikaan niitä. Ja entä ne postimerkit sitten – ne odottavat kiltisti kaapin nurkassa iäisyyden, vaikka innostus loppuisikin.”

(Katri Syvärinen, Koiramme 1/2008.)

Tämä blogi on ennen kaikkea arkea koiralauman keskeltä. Vaikken ilmiselvästi ole valinnut helpointa tietä, harrastusta ja elämäntapaa en voisi kuvitella muutakaan. Paitsi huonoina päivinä. (Ja niitähän on.) Tässä piilee oma viehätyksensä, jonka ymmärtävät ainoastaan muut tartunnan saaneet: tiedättehän, koiraihmiset.

Lyhyesti historiastani

Historiani eläinten kanssa alkoi jo varhain. Perheestämme on aina löytynyt lemmikkieläimiä; kissoja, kaneja, marsuja, hiiriä, hamstereita ja erinäisiä akvaariokokoonpanoja jokirapuineen. Lyhyen elämäni pitkäaikaisin haave toteutui loppuvuodesta 2001, jolloin toin kotiin ensimmäisen koirani, paperittoman cockerspanielin Nikin. Niki ei ollut aivan perinteinen satukirjojen Lassie, sillä yhteiselämäämme värittivät ongelmat koiran aggressiivisuuden kanssa. Mitään en kuitenkaan vaihtaisi toisin: en ehkä saanut Lassieta, mutta sain paljon jotain muuta. Nikin oikukas käyttäytyminen sytytti minussa loputtoman kipinän ja tiedonjanon mielenkiintoisia koiraeläimiä kohtaan.

3 kommenttia artikkeliin ”Info

  1. Moikka! Löysin blogisi ihan hiljattain. En osaa etsiä blogistasi vanhoja artikkeleita, mutta minua kiinnostaisi miten ruokit koiriasi (mekin olemme juuri luopumassa barffauksesta eläinlääkärin kehoituksesta, antibioottiresistenssit kolibakteerit syynä). Samoin liikunnan määrä ja laatu. Koirat on niin erilaisia, meidän muistuttaa lähinnä Intoa. Laita s.postia jos pystyt/haluat. :)

    • Heippa! Voisin kirjoittaa näihin liittyen artikkelin. Yleisesti vanhoja juttuja pääsee selaamaan tuosta oikeasta reunasta joko julkaisuajankohdan mukaan (arkistot – valitse kuukausi) tai kategorian eli artikkelin teeman mukaan (kategoriat – valitse kategoria).

      Lyhyenä vastauksena kerron, että tällä hetkellä koirat syövät Eukanuba Adult Medium Breediä (tätä ennen pidempijaksoisesti Jahti & Vahti Kanariisiä mikä sekin oli hyvä, mutta jätti turkit hiukan elottomiksi ja kuiviksi).

      Arkisin koirani liikkuvat keskimäärin 30-120 minuuttia päivässä, näin talven pimeydessä pitkälti hihnalenkkejä, mutta mahdollisuuksien mukaan aina valoisalla tai hämärässä vapaana pelloilla ja metsissä. Talviaikaan olen laiska lenkkeilijä, mutta kesäisin kulutan helposti arki-illatkin metsässä vaeltaen noin 1,5 tuntia illassa. Viikonloppuisin käymme vuodenajasta riippumatta pidemmillä päivävaelluksilla (2-5 tuntia, tai enemmän) valituissa kohteissa. Minä pidän ulkoilusta ja mielestäni se on pitkälti parasta antia koiranomistajuudessa. Kirjoitan tästä piakkoin tarkemman selvityksen! :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s