Kotona viimeinkin – seitsemän viikon reissuelämä koirien kanssa on nyt ohi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka peräkkäiset, yhteensä seitsemän viikon lomitusjaksot kahdessa eri koiraperheessä (lue: Papukaijatalon lumossa & Kotihiirenä koirakoplan kanssa) sujuivat kaikin puolin sopuisasti on huojentavaa asettua viimein omaan kotiin. Täällä tutut tavarat löytyvät niille varatuilta paikoilta ja kaikki vaatteetkin ovat matkalaukkumytyn sijasta siististi omilla paikoillaan vaatehuoneessa.

Kuten jo aiemmin kerroin, jätin ensimmäisen hoitojakson myötä taakseni myös edellisen kotini ja kaikki tavarani ovatkin odottaneet muuttoani työpaikkani lähistöllä sijaitsevassa varastorakennuksessa.

Tammikuun loppu, eli viimeinen viikko Halon kotona oli varsin tiivis. Pidin talvilomaa päivätyöstäni, mutta tein täyttä päivää pientä pintaremonttia tulevassa kodissamme, jotta kaikki olisi täydellistä sitten, kun matkamme viimein jatkuisi sinne saakka.

07022019_8878_960px

Viime aikojen tapahtumat vilisevät päässäni kuin erittäin kofeiinipitoisella kahvilla tankattu, hullu ja hieman pelottava karuselli. Uudet koiratuttavuudet, käytännöt, tilat, paikat, lenkkimaastot, joulu- ja juhlapyhät, Inton kuolema, ystävän häät ja koiranäyttely, uusi lomituskohde, lumikaaos, remontti ja muutto kokonaan uudelle paikkakunnalle ajoittuivat kaikki lyhyelle ajanjaksolle sekoittuen päässäni yhdeksi suureksi tunteiden vuoristoradaksi ja massaksi, josta on vaikea saada otetta.

Tuntuu siltä, että pieni hengähdyshetki tulee tarpeeseen. Voi olla, ettei tämän kaiken sisäistämiseen riitä yksi kiiretön lauantai-aamu tai pari-iltaa matolla whippettien kanssa kattoa tuijotellen lojuminen.

04022019_8823_960px

Kotona on hiljaista, juuri niin hiljaista kun pelkäsinkin. Mutta asiat eivät kuitenkaan kääntyneet niin kurjiksi, kuin olin pelännyt, sillä mutkattomasti kaikkeen suhtautuvat Alpi ja Olmi ottivat uuden kodin haltuunsa niin, että vaikka meillä on nyt vain toisemme, ne ovat onnistuneet luomaan omilla olemuksillaan paikastamme kodin.

Kodin, jossa kukaan ei reagoi ovikellon ääneen innokkaalla tepsutuksella tai haukkumalla ja kodin, jossa ei ole reipasta ja puuhakasta peruskalliomaista koiraa, joka kurtistelee kulmiaan pöydän alta tai osallistuu innokkaasti, mutta kaikesta huolimatta tämäkin on koti, meidän kolmen koti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s