“Remu”
Skotlanninterrieri, uros
Muuta
Avomieheni koira, joka muutti laumamme vakituiseksi jäseneksi kesällä 2011.
“Romppu”
Mölli (Romeo, Romppu)
Cockerspanieli, uros
s. 20.02.2002
Saatat blogissani törmätä myös nimellä…
Ruu, Rohmu Romppainen, Pikku Keisari, Roppu, pappakoira, pilalle lellitty syöttöpuudeli.
Luonne
Romppu on laumamme vanhin jäsen joka on ikänsä ja harmittoman kokonsa ja ulkonäkönsä ansiosta saanut salakavalasti varastettua itselleen roimasti erikoisoikeuksia. Se on lempeä ja vaivaton kotikoira, mutta sen luonteenpiirteisiin kuuluvat myös lujahermoisuus, päättäväisyys ja sitkeys siinä mittakaavassa, että toisinaan pelkään ajautuvani hulluuden partaalle tämän eläimen kanssa. Edellä mainittujen luonteenpiirteiden myötä Romppu onkin saanut tittelikseen keisarin arvon, sillä kun Romppu on päättänyt jotain asia on loppuun käsitelty. Rompulla on raivostuttavia käyttäytymismalleja, (kuten haluamiensa asioiden läpi vieminen kyttäämällä,) joiden poismuokkaamiseen oma sitkeyteni ei riitä – etenkään, kun Romppu on oppinut yhdeksän elinvuotensa aikana tuntemaan minut ja heikkouteni ja käyttämään niitä hyväkseen. Romppu on mukavuudenhaluinen seurakoiraluonne ja mahdollisesti Suomen raivostuttavin cockerspanieli. :)
Harrastukset
Nuoruusvuosinaan Romppu kiersi joka kesä useita match show -kehiä hyvällä menestyksellä. Olen jostain syystä aina pysynyt kaukana virallisista tilaisuuksista kuten näyttelyistä, mutta siitä huolimatta Romppu on onnistunut nappaamaan yhdestä erikoisnäyttelystä ERIn arvon.
Vielä vanhemmalla iälläkin Romppu on toki päässyt ja pääsee kiertämään match show -kehiä, mutta pääsääntöisesti Rompun tehtävänä on avustaa minua Inton ja Elnan kurissa pitämisessä ja jalkojeni lämmitämisessä yöaikaan. :)
Muuta
Romppu muutti vanhempieni luokse asumaan heinäkuussa 2011, kun sillä todettiin krooninen haimatulehdus viikko sen jälkeen, kun olin lähtenyt armeijaan. Vanhempieni päätöksellä päivittäin lääkityksiään tarvitseva koira jäi viettämään eläkepäiviä perheen ainoana koirana ja silmäteränä, “poissa niiden isojen jaloista.”
Vaikka Rompun iloinen hännän huisputus ei välttämättä kuulukaan enää yhtä aktiivisesti arkeemme kuin ennen, minä ja laumani tapaamme Pikku Keisaria säännöllisesti, usein jopa useasti viikossa.
“Rontti”
(nimi muutettu)
Saksanpaimenkoira, uros
Muuta
Rontti on nimikkokoirani asepalvelukseni ajan. Sotakoiraohjaajina työskentelemme päivittäin puolustusvoimien koiratarhoilla ja meillä jokaisella on oma henkilökohtainen nimikkokoiramme, joista pidämme huolta ja joiden kanssa treenaamme intin muun oheissälän ohella. Vietän Rontin kanssa päivittäin niin paljon aikaa ja alamme pikku hiljaa tuntemaan toisiamme niin hyvin, että koen, että myös tämä koira ansaitsee oman lyhyen esittelyn blogiini – sen verran aktiivisesti se kuuluu tämän hetkiseen elämääni.
Vaikka Rontin edellinen ohjaaja ei väsynyt varoittelemasta minua sen hankalista luonteenpiirteistä, on Rontti tehnyt minuun pysyvän vaikutuksen rotunsa edustajana. Ihka oikea paimenkoira, joka ei karvoistaan pääse ei myöskään muuksi muutu ja on koko olemuksellaan aivan jotain uutta ja ihmeellistä ihmiselle, joka on pysytellyt visusti 8-ryhmän koirien harrastajana koko ikänsä (yhtä hassua hairahdusta lukuunottamatta).
Se, että saan koko asepalvelukseni ajan tutustua tähän hienoon rotuun on mahtava kokemus ihmiselle, joka on aina pitänyt sakemanneja “tylsinä persoonattomien ihmisten koirina.” ;) Tämä kokemus on todella avannut silmäni rodulle, sen monipuolisuudelle ja koko hohdokkuudelle. Vau, miksen keksinyt tätä aiemmin?
